Tietoa taijista

Taiji

Kirjoittanut Martti Nevalainen

Pääopettajamme mestari Liu Shaohua
Pääopettajamme mestari Liu Shaohua

Kaikkien taiji-tyylien pohjalla on qigong, joka tähtää terveyden ja energiatason parantamiseen. Oleellista taijissa on liikkeiden rentous ja pyöreys. Se on taistelulaji. Seurassamme sitä kuitenkin harjoitellaan enimmäkseen ilman vastustajaa tekemällä liikesarjoja, jotka koostuvat alun perin itsepuolustukseen tarkoitetuista liikkeistä. Tavoitteena on kunnon, energiatason, tasapainon ja terveyden kohentaminen.

Taijia voidaan tehdä aseettomana tai aseellisena (esim. miekka, sapeli, viuhka). Taiji-sarja sisältää hitaita, luonnonmukaisia spiraali- ja ympyräliikkeitä, joissa yin ja yang vuorottelevat. Yleensä taiji-harjoitteluun sisältyy qigongia, perustekniikkaharjoittelua, taiji-sarjan muodon harjoittelua ja sovelluksia, jotka auttavat ja ymmärtämään liikkeiden tarkoitusta ja suoritustapaa.

Sulkeutuminen ja avautuminen, hitaat ja nopeat, staattiset ja dynaamiset, voimakkaat ja rennot liikeosat vaihtelevat täydentäen luontevasti toisiaan. Taiji-harjoitukset kehittyvät ajan myötä asteittain ulkoisesta sarjan muodon harjoittelusta sisäisen energian ja mielen harjoituksiksi.

Taiji on taistelutaito ja taiji-sarjan liikkeitä voidaan harjoitella myös tehokkaina itsepuolustussovelluksina. Jos keskittyy pelkästään tähän puoleen, menettää kuitenkin harrastuksen syvällisemmät ulottuvuudet. Push-hands, eli tuishou -harjoittelu on linkki liikesarjan ja sen liikkeistä johdettujen itsepuolustussovellusten välillä.

Taiji on myös erittäin vaativa kilpailulaji. Näennäinen liikkeiden helppous on vain silmänlumetta. Hidas, sulava ja virtaava esitys vaatii pitkäjänteisellä harjoittelulla hankittua voimaa, notkeutta ja kestävyyttä.

Takaisin sisällysluetteloon

Tyylit

Chen-tyyli on alkuperäisintä taijia, josta kaikki muut taiji-tyylit ovat peräisin. Alussa tämä taistelutaito kulki Chenin perheessä sukupolvelta toiselle, eikä sen salaisuuksia paljastettu ulkopuolisille. Kun chen-tyyliä alettiin opettaa myös suvun ulkopuolisille, syntyi useita muunneltuja tyylejä kuten yang, wu, sun ja wu/hao. Näistä yang-tyyli, erityisesti sen standardisoitu 24-liikkeen sarja, on nykyisin tunnetuin ja laajimmalle levinnyt.

Taijiin kuuluu myös perinteisillä aseilla harjoittelu. Näitä ovat keppi, miekka, sapeli ja keihäs. Taijin olemuksen syvällinen ymmärtäminen saattaa viedä koko elinajan, haastetita riittää pitkäksi aikaa. Liikesarjan tekeminen on silti nautittavaa alusta lähtien,  heti kun on oppinut auttavasti muutaman ensimmäisen liikejakson. Taiji sopii kaikenkuntoisille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Riippuen tavoitteista, sitä voi harjoitella monella vaativuustasolla.

Takaisin sisällysluetteloon

Taijin historiaa

Kiinalaisia taistelutaitoja kutsutaan yhteisellä nimellä wushu. Ne voidaan karkeasti jaotella ulkoisiin ja sisäisiin tyyleihin. Shaolin kung fu on hyvä esimerkki ulkoisesta kovasta tyylistä. Suosittuja sisäisiä tyylejä ovat esim. tai’chi’chuan (taijiquan), bagua, liu ho ba ja hsing yi.

Tai’chi’chuan tai taijiquan voidaan kääntää vapaasti kiinalaiseksi nyrkkeilyksi tai varjonyrkkeilyksi. Tarinan mukaan Zhang Shanfeng kehitti tai’chi’chuanin 1400-luvun lopulla nähtyään kurjen ja käärmeen taistelevan keskenään. 1600-luvun puolivälissä Chen Wangting Henanin provinssista Chenjiagoun kylästä kehitti chen taiji -nimellä tunnetun tyylin, joka osoittautui erittäin tehokkaaksi taistelutilanteissa. Tämä taistelutaito kulki suvussa sukupolvelta toiselle, eikä sen salaisuuksia paljastettu ulkopuolisille. Kun tuliaseita alettiin käyttää, taijin merkitys taistelulajina pieneni, ja sitä alettiin pitää lähinnä terveyttä edistävänä ja elinikää pidentävänä harrastuksena.

Chen Wantingin kehittämistä seitsemästä liikesarjasta useimpien suorittaminen vaati erittäin hyvää fyysistä kuntoa ja ne olivat vaikeita kokeneillekin taistelulajien harjoittajille. Koska sotatantereella tästä taistelutaidosta ei enää ollut samanlaista hyötyä kuin aikaisemmin, taijiquanin harjoitteluun ei enää suhtauduttu entisellä vakavuudella. Niinpä muutaman sukupolven jälkeen Chen-suvun mestaritkin hallitsivat enää vain joitakin näistä alkuperäisistä sarjoista. Chenjiagoun kylässä Chen Changxin (1771-1853) yhdisti tunnetut sarjat kahdeksi sarjaksi. Nämä ovat vanha ykkössarja (yilu) ja vanha kakkossarja (erlu). Vähitellen Chen-taijin salaisuuksia alettiin paljastaa sukuun kuulumattomille.

Ensimmäisiä ulkopuolisten opettajia oli Chen Zhaopei, joka kutsuttiin opettamaan Pekingiin vuonna 1928. Kun hänet 1930 kutsuttiin edelleen Nanjingiin, Chen Fake jatkoi opetusta Pekingissä. Pekingistä taijin eri tyylisuunnat levisivät pian muihin Kiinan kaupunkeihin ja Kiinan ulkopuolisiin maihin. 1958 Chen Zhaopei palasi Chenjiagou-kylään opettamaan 19. sukupolven Chen-oppilaita.

Chen Zhaopein kuoltua vuonna 1972 opetusta jatkoi Chen Zhaokui, joka oli Chen Faken poika. Kun tyyliä alettiin opettaa myös suvun ulkopuolisille, syntyi useita muunnelmia. Näistä yang-tyyli on nykyisin tunnetuin ja laajimmalle levinnyt tyyli. Vuonna 1956 Kiinan urheilukomitean toimeksiannosta kehitettiin 24 liikkeen yksinkertaistettu yang-sarja. Siinä yang-tyylin pidempi sarja on lyhennetty 24 asentoa sisältäväksi versioksi. Tarkoituksena on ollut helpottaa sarjan oppimista, mutta samalla säilyttää taijin olennaiset periaatteet. Suomeen taiji tuli 1970 luvulla.

Takaisin sisällysluetteloon

Chen-tyylin mestareita

Seuraavassa otetaan esille omaa pääopettajaamme Liu Shaohuaa edeltäneitä Chen taijiquanin mestareita ”alenevassa polvessa”.

Chen Wang Ting

Chen Wang Ting (1600-1680), joka tunnetaan myös nimellä Chen Zouting edustaa 9. Chen-suvun sukupolvea. Häntä pidetään yleisesti Chen-tyylin taijin perustajana. Vuonna 1644 hänet nimitettiin Wenxian varuskunnan komentajaksi. Hän osallistui mm. Shandongissa Li Zichengin komentamia kapinallisia vastaan lähetettyyn retkikuntaan. Ming-dynastian kaaduttua hän menetti etenemismahdollisuutensa sotilasurallaan ja vetäytyi Chenjiagouhun ”eläkkeelle”. Perimätiedon mukaan hän yhdisti eläkevuosinaan Ming-kenraali Qi Jikuangin oppeja traditionaalisen kiinalaisen lääketieteen teorioihin ja taolaiseen hengitystekniikkaan muodostaen niistä ainutlaatuisen taistelutaidon. Näin hän perusti Chen-tyylin, joka osoittautui erittäin tehokkaaksi taistelukentällä.

Takaisin sisällysluetteloon

Chen Fake

Chen Fake (1887-1957) edustaa 17. Chen-suvun sukupolvea. Hän oli oman sukupolvensa virallinen Chen-tyylin kehittäjä (”official bearer of the style”). Hän oli lapsena sairaalloinen. Hän ei harjoitellut taijia tehokkaasti ennen kuin alettiin yleisesti puhua siitä, että kyseinen Chen-sukupolvi ei tuottaisi yhtään suurta taijimestaria, ja tämän taistelutaidon avainhenkilön arvonimi olisi luovutettava jollekin ansioituneemmalle, suvun ulkopuoliselle, henkilölle. Tämä motivoi Chen Faken tehokkaaseen harjoitteluun. Vuosia hän harjoitteli salaa öisin. Hänen kerrotaan tehneen taijisarjan 30 kertaa päivässä ja suorittaneen 300 ”pole shaking” -harjoitusta. Niinpä hän sitten 17-vuotiaana saikin taiji-mestarin arvon. Vuonna 1930 hän matkusti veljenpoikansa Chen Zhaopein pyynnöstä Pekingiin. Siellä hän perusti taijikoulun ja vakiinnutti nimensä tunnettuna taijimestarina. Hänen nuorin poikansa Chen Zhaokui oli mukana Pekingissä isänsä taiji-oppilaana. Chen Fake opetti Pekingissä kuolemaansa, vuoteen 1957 asti.

Takaisin sisällysluetteloon

Chen Zhaokui

Ma Hong (vasemmalla) ja Chen Zhaokui 1979.

Chen Zhaokui (1928-1981) edustaa 18. Chen-suvun sukupolvea, ja aloitti taijin parissa kahdeksanvuotiaana isänsä, 17. sukupolven avainhenkilön Chen Faken opissa. Hän oli isänsä tavoin oman sukupolvensa avainhenkilö. Hän oli isänsä toinen poika. Chen Fake siirsi kaiken tietämyksensä Chen-taijista vain pojalleen. Chen Zhaokui teki Chen-tyyliä matalammissa asennoissa kuin isänsä. Chen Zhaokui onkin sanonut leikillisesti:

– Chen taijia pitäisi harjoitella pöydän alla.

Chen Zhaokui oli tunnettu myös qinna (”catch and hold”) taidoistaan. Chen Zhaopein ikääntyessä Chen Zhaokui kutsuttiin Chenjiagou-kylään opettamaan 19:nnen sukupolven Chen taiji-oppilaita. Chen Zhaopein kuoltua hän saapuikin sinne 1973.

qinna – ”catch and hold”

Chen Zhaokui oli pitkän aikaa työttömänä kymmenen vuotta kestäneiden mullistusten aikana. Tänä aikana hän vieraili usein Shíjiāzhuāngissa ja asui oppilaansa Ma Hongin kotona ja sai häneltä myös paljon muuta taloudellista tukea. Chen Zhaokuin oppilaita olivat mm. Ma Hong, Chen Xiaowang, Chen Zhenglei, Wang Xian, Zhu Tiancai, Ling Zhian, Cheng Jinzhai ja Wu Xioubou.

Takaisin sisällysluetteloon

Ma Hong

Ma Hong (1927-2013) oli Chen Zhaokuin oppilas. Hän edusti 19. chen-tyylin sukupolvea, ja syntyi Hebein provinssissa. Valmistuttuaan opinnoistaan 1948 hän toimi pitkän aikaa opetustehtävissä ja kärsi heikosta terveydestä.

Vuonna 1962 hän ryhtyi harrastamaan taijia ja matkusti 1972 Pekingiin Chen Zhaokuin oppilaaksi. Ma Hong opetti samaa matalaa tyyliä kuin Chen Zhaokui. Ma Hongilla oli erittäin läheiset suhteet opettajaansa. Hän halusi oppia Chen Zhaokuin tyylin täsmällisesti ja välittää sen muuttumattomana eteenpäin. Hän kirjoitti tunnollisesti ylös kaikki Chen Zhaokuin ohjeet ja on julkaissut ne myös kirjana.

Ma Hongin opettama chen-tyyli on levinnyt nopeasti Kiinassa ja yli kymmeneen muuhun maahan, Suomi mukaan luettuna. Ma Hong luennoi ja opetti chen-taijia mm. USA:ssa, Italiassa, Malesiassa ja Uudessa Seelannissa. Vuonna 1982 Ma Hong perusti Chen Style Taijiquan Research Instituutin. Hän oli Hebei Shíjiāzhuāng Wushu Societyn varapresidentti ja Shíjiāzhuāng Chen Style Taijiquan -instituutin johtaja. Hän opetti myös Jiangxi Chen Style Taijiquan -instituutissa.

Ma Hong oli yksi erittäin arvostetuista Kiinan kolmestatoista valtuutetusta taijiquan-mestarista (suurmestari). Ma Hong julkaisi elämänsä aikana yli 30 artikkelia ja useita kirjoja chen-tyylisuunnan periaatteista. Hänen chen-tyylin videonsa sisältävät sekä ykkös- että kakkossarjan hänen itsensä esittämänä ja kommentoimana (kiinan kielellä) ja lisäksi tärkeimpien liikeosien sovellutusesimerkit selityksineen.

Ma Hong suhtautui melko kriittisesti useisiin chen-tyylistä muunneltuihin tyyleihin. Hänen mielestään jotkut niistä ovat liian pehmeitä ja jotkut taas liian kovia. Hänen mukaansa taijiquanissa tulisi yhdistyä sopiva määrä pehmeyttä ja kovuutta kuten hänen opettajansa Chen Zhaokuin tyylissä. Tämä käy ilmi hänen antamastaan haastattelusta, joka löytyy sivuston -> Artikkelit-osiosta. Sieltä löytyvät myös Tu-Ky Lamin englanniksi kääntämät Ma Hongin artikkelit On Relaxation ja Form as the Foundation of Taiji Practice.

Takaisin sisällysluetteloon

Liu Shaohua

Liu, Ma Hong ja tämän vaimo
Liu Shaohua (takana), Ma Hong ja hänen vaimonsa.

Liu Shaohua (1958- ) on syntynyt Guangxin provinssissa Guilinin kaupungissa Kiinassa. Hän on 19. chen-tyylin sukupolvea edustavan Ma Hongin oppilas. Liu Shaohua aloitti seitsemänvuotiaana yang-tyylin harjoittelun isänsä opastuksella. Nuorena hän harjoitteli monia wushun osa-alueita, ja aloitti vuonna 1985 vakavan Chen-taijin harjoittelun.

Vuonna 1993 Liu Shaohua voitti chen-tyylin mestaruuden Kiinan tärkeimmissä wushu-kilpailuissa Nanchangissa. Vuonna 1996 Ma Hong tuli Liun pyynnöstä Guiliniin. Hän asui Liun kodissa ja opetti häntä ja joitakin muita guilinilaisia taijin harrastajia. Tästä alkoi Ma Hongin tyylisuunnan entistä laajempi harrastus Guilinissa.

Liu on Ma Hongin edistyneimpiä oppilaita ja haluaa opettajansa tavoin välittää alkuperäisen Chen Zhaokuin tyylin muuttamattomana oppilailleen. Elokuussa 2002 hän muutti Martti Nevalaisen kutsusta Suomeen asumaan ja toimii Guilin Taijiquan ry:n pääopettajana aina vuoden 2009 loppuun asti. Hänellä on yksi lapsi.

Liu Shaohua hallitsee niin aseettomat kuin aseelliset yang- että chen-tyylit, ja opettaa näiden qigongia ja muita taijihin liittyviä taitoja. Chen-tyylissä mestari Liu opettaa Ma Hongin edustamaa tyylisuuntaa ja yang-tyylissä Yang Chengfun klassista tyylisuuntaa. Ennen Suomeen muuttoaan Liu Shaohua oli Kiinan Kansainvälisen Taijiyhdistyksen Guilinin Chen-taiji-jaoksen puheenjohtaja. Hän on toiminut tuomarina sekä kansallisissa että kansainvälisissä kilpailuissa Kiinassa. Hän on myös koulutettu akupunktiohoitaja ja hieroja.

Liu Shaohuan ajatuksia löydät lisää sivustomme Artikkelit ja Videot sivulta artikkelista: Internal Energy Training in Chinese Chen Style Taiji.

Takaisin sisällysluetteloon

Yang –tyylin mestareita

Yang Luchan

Yang Luchan

Yang Luchan (1799-1872) kuului 15. Chen-taijin sukupolveen. Hän oli Chen Changxinin oppilas ja ensimmäinen Chen-sukuun kuulumaton tyylin hallitseva mestari. Hän muutti Pekingiin, jossa hänestä tuli Yang-suvun taiji-tyylin perustaja. Tämä johti myöhemmin kolmen muun merkittävän taijityylin perustamiseen (Wu, Sun, Wu/Hao).

Takaisin sisällysluetteloon

Yang Jianghou

Yang Jianghou

Yang Jianghou (1839-1917) oli Yang Luchanin kolmas poika. Hän modifioi isänsä taijityyliä ja oli taiji-keihään ja kepin tekniikkamestari. Hänellä oli kaksi poikaa, jotka opettivat ja kehittivät edelleen yang-tyylin taijia.

 

 

Takaisin sisällysluetteloon

Yang Chengfu

Yang Chengfu

Yang Chengfu (1883-1936) oli Yang Jianghoun toinen poika. Hän kehitti edelleen perheen taijityyliä 1920- ja 1930-luvulla. Hän poisti chen-tyylille ominaiset rajut voimaliikkeet, korkeat hypyt, jalan polkemisen maahan, ja muut nopeat liikkeet. Hänen tyylilleen olivat ominaista hitaat, tasaiset ja pehmeät liikkeet, jotka sopivat hyvin tavallisille harrastajille. Hän standardisoi yang-tyylin ja kasvatti sen suosiota. Yang Chengfu muutti 1920-luvulla Shanghaihin ja opetti siellä taijia kuolemaansa asti. Hänen ja hänen perheenjäsentensä tehokkaan opetuksen ansiosta Yang-tyylin suosio kasvoi nopeasti Etelä-Kiinassa, Hong Kongissa ja Taiwanissa. Hänen jälkeläisensä jatkavat vieläkin Yang-perheen tyylin opettamista kaikkialla maailmassa.

Takaisin sisällysluetteloon