Kovaa kuntoa ei tarvita


Tero Hynynen oli vannoutunut epäurheilija, juokseminen ei huvittanut. Kuntokin oli sen mukainen, aika ‘tavallinen’. Nyt hän viihtyy hikisissä taijisaleissa kolmena iltana viikossa. Mies on hurahtanut kunnolla. Miten siinä niin pääsi käymään?

– Olen oikeastaan harrastanut vain hathajoogaa teini-iästä lähtien, isoäitini innoittamana. Hatha on hyvin rauhallinen joogalaji, sopii minulle.

Kunnon vaivihkainen rapistuminen alkoi jossain vaiheessa näkyä terveydessä.

– Niska- ja hartiaongelmien takia minulla oli jatkuvia päänsärkyjä. Myös selkä oireili. Lopulta tuli ikäviä sydämen rytmihäiriöitä. Rupesi tuntumaan, että on pakko ryhdistäytyä.

Tero etsi internetistä tietoa taiji-seuroista. Kursori pysähtyi mestari Liun kurssin kohdalle.

– En osaa sanoa, miksi juuri taiji. En edes muista miten siitä alun perin kuulin. Nuorena pidin taisteluelokuvista, ehkä laji on sieltä tuttu.

Taiji skaalautuu tekijänsä kunnon mukaan. Vain vahvajalkainen pystyy tekemään liikkeet matalina, mutta yhtä hyvin voi valita korkeamman asennon. Rajut liikkeet voi tehdä myös hitaasti ja hyppykäännökset vaiheittain askeltaen, polvia säästäen.

– Vaikka kuntoni ei ollut kummoinen, pystyin opettelemaan liikkeitä alusta asti muiden mukana. Se kannusti. Ensimmäisten treenien jälkeen jalat olivat ihan hyytelönä, mutta se ei lannistanut, olin niin innoissani.

Teroa kiehtoi lajin monikerroksisuus. Aina kun on jotain oppinut, tulee uusia haasteita.

– Alussa opeteltavan Yilu -sarjan jokaisen 83 liikkeen oppiminen sinänsä on vaikeaa. Sitten pitää hallita koko sarja ulkoa. Liikkeissä huomaa aina hiottavaa, loputtomasti.

– Jossain vaiheessa oivaltaa, että kyse ei ole pelkistä liikkeistä, vaan sisäisestä voimasta, Qi:stä. Nyt jo tunnistan sen läsnäolon. Taiji on kuin valtava vuori, jonka huippu on pilvien takana näkymättömissä. Siinä riittää haasteita ja salaisuuksia loppuiäksi.

Tero ei ole kovin kilpailuhenkinen. Hän huomasi, että taijissa ei tarvitsekaan olla, vaikka kilpailujakin halukkaille järjestetään.

– Minulle sopii, että taijissa ei ole tasokokeita suoritettavana. Kilpailen mieluummin vain itseni kanssa, omaan tahtiin.

Kiehtovan monikerroksisuuden lisäksi taijilla oli käytännön vaikutuksia.

– Puolessa vuodessa niskavaivani katosivat, pumppukaan ei ole ilmoitellut mitään pitkiin aikoihin. Kunto koheni melkeinpä salaa liikesarjan opettelun sivussa. Huomasin vain, että raitiovaunussa pysyy helpommin pystyssä eikä liukastuessakaan aina kaadu.

Tero arvelee, että terveysvaikutusten takana ovat ainakin taijin tuottama rentous, kunnon koheneminen sekä hyvä ryhti ja paremmat liikeradat.

Syksyllä Tero on lähdössä 8-9 kuukaudeksi Kiinaan Wudang vuorelle pelkästään harjoittelemaan taijia. Laji on houkutellut epäurheilijasta esiin todellisen pitkän linjan treenaajan.

Seppo Verho

Tero Hynynen on sairaanhoitaja ja taideterapiaohjaaja. Hän on harrastanut taijia kolmatta vuotta. Hän on harjoitellut kahta aseetonta liikesarjaa ja lisäksi sapeli- ja miekkasarjoja.